Unet sitten keskeytyi kellon pirinään, piti laittaa tyttö menemään kotiin, 8.15 taisi alkaa taitoluistelu vuoro jäähallissa. Aikaisia aikoja sielläkin on vapaana, mutta tässä se nähdään miten jääkiekko saa parhaat ajat ja muille jää rippeet. Mutta jos harrastaa niin silloin täytyy pystyä uhrautumaan, mutta itse en kyllä 7.30 heräisi ja lähtisi harrastamaan sunnuntai aamuna :) Tai no tiedä miten sitä juoksu saa mielen muuttumaan...

Palasin lämpimän peiton alle, kun olin tytön saanut valmiiksi ja poika heräsi samalla, tietokoneelle kauheaa vauhtia ja uutta Lego Harry Potteria pelaamaan. Minä nukun tai yritän ja poika pelaan tietokoneella, itse kömmin sängystä aamupalaa laittamaan joskus hieman ennen 11. Eli ihan hyvät unet tuli nukuttua, mutta kokoaamun on hieman koskenut päähän, voisiko se johtua jopa siitä etten ole juonut eilisen päivän jälkeen kahvia, kofeiinin puutteesta? Täytynee tänään korjata asia ja lähteä kauppaan ostelemaan kaffetta :)

Tyttö tuli luistelusta takaisin ja hieman myöhemmin sylissä istuessa sanoi "Iskä on paras" niin lukee kuulemma housuissa. Isänpäivälahja housut taisi olla kyseessä, tiedä mistä se tuli mieleen kun ei ne ole pitkään aikaan ollut käytössä. Ne on valkoiset boxerit missä on iso punainen sydän, ja siinä teksti :) Kiva kuulla että välittävät minusta, ei sitä liian usein kuule.

Aurinko meinaa paistella, ihan yllätävä ilma, tänään piti sadella kokopäivän, lämmintä on kuitenkin se +15 astetta. Pitäisi yrittää hyökkäillä vähän ulos lasten kanssa, mutta sitä vaan on jämähtänyt sisälle ja lapsoset leikkii makkarissa legoilla, vaihteeksi ei ole riitaa päällä. Saa nähdä miten pitkään rauhaa kestää...

Illalla tulee sitten BB ja jotain uutta vissii tapahtuu talossa, ja sen jälkeen aivan mahtava Ketonen ja Myllyrinne, viime sunnuntain jakso oli hyvä. BB:tä ennen täytyisi yrittää juoksennella, hieman on jalat jäykät ja jostain kohtaa tuntuu jopa kipua. Tuntuu ettei nää välipäivät ole minua varten, ei ainakaan montaa päivää putkeen.

Olikohan tämä ihan samanlaista silloin kun juoksin pitempiä matkoja ja useammin? Taisi se olla melkein samanlaista, eli tähän täytynee tottua, joskus tietysti toivoisi että jaloissa olisi normaali tunne, mutta se vaatisi useita päiviä lepoa. Sitten jos lepäilee liikaa niin juoksun aloittaminen on taas vaikeaa, eli yksi lepopäivä saisi riittää, mutta aina ei ole mahdollista niin tehdä. Jalkojen sen hetkinen tilanne kertoo levon määrän, mutta sitten kun jalat ei tule enää kipeäksi juoksusta niin päivän lepo saa luvan riittää, ja niitäkin silloin tällöin.

Tänään muuten on fiilis ollut ihan ok, hieman tosin on mielessä vanhat asiat ja henkilöt. Mutta täytynee yrittää antaa tilaa ajatuksille uudelle kaverille ja erittäin hyvälle ystävälleni. Sitä vaan miettii kun on aikaa niin kaikenlaista, ja mä en todellakaan osaa luopua mistään tai kenestäkään, sen takia olisi helpompi elellä erakkona metsän keskellä ihan itsekseen. Mitenhän tuo onnistuisi? Tuskin se paljon auttaisi, ajatukset tulisi mukava ja se rauhallisuus antaisi vielä enemmän lisää mietintä aikaa.

16 viikkoa on siitä kun tulin omaan kotiin, oikeastaan tänään on se sunnuntai aamu kun heräsin yksin karusta tyhjästä kämpästä. Silloin fiilikset oli aika perseestä, oikein hirvittää ajatella niitä aikoja. Turhia puheluita ja muutakin sähläämistä, en vielä silloin osannut ymmärtää etten voi roikkua toisessa kiinni, ja kunnioittaa hänen päätöstään ja luopua. Saa nähdä miten pitkään asioita mietin, toivottavasti en enää pitkään, en kokoaikaa nytkään mieti, välillä vaan tulee sellainen hetki jostain ja silloin tulee mieleen yhteiset jutut. Ja kaikki mitä yhdessä tehtiin ja mitä jäi tekemättä, Noniih nyt meinaa mennä ihan synkäksi...

Palaillaan illalla kun on enemmän asiaa :)