Ilta on saapunut, tai johan kello tikittää 00.32 eli yöhän se nyt jo on, hiljaisuus on saapunut huoneeseen. Tietokoneen tuuletin antaa pienen tasaisen hurinan, mitään muuta ääntä ei juuri nyt kuulu. Hieman aiemmin seinän takaa kuului jonkin verran ääntä, taisi olla maahanmuuttajilla pienet kekkerit käynnissä.

Parvekkeen sohva oli nostettu väliaitaa vasten, hyvä ettei olleet heittäneet sitä minun puolelle. Joo kyllä, siellä on kangaspäällysteinen sohva parvekkeella, voisin epäillä että hieman saattaa hometta olla, kun vettä ainakin on ottanut sisään...

Mutta kukin tavallaan, ehkä heidän kulttuurissa se on ihan jees, mutta mitenhän se kestää sitten talven ulkotiloissa, hieman parvekkeen katto suojaa muttei kokonaan. Luulen ettei se ole minun ongelma joten antaa heidän olla rauhassa, eipä kauheasti ole äänellisesti haittaa ollut. Joskus on äänekkäämpiä naapureita sattunut kohdalle, eli ihan jees mennään.

Saunassa oli mukava käydä, melkein täysi aika vietettiin siellä ja kyllä lapsosille sen jälkeen uni maittoikin. Pyykit on koneessa millään ei jaksaisi nousta ja tyhjentää, hieman tekee mieli lähteä sänkyyn pitkälleen, mutta ei ihan vielä... Annetaan väsymyksen tulla kunnolla, tv on taustalla päällä, äskettäin katsoin emmerdalen eilisen jakson, kun yritin tänään katsoa niin ei ollut hajuakaan mitä oli eilen tapahtunut. Yksi oli kuollut jne, eli kärryiltä putosin heti, nyt on hyvä tarkistella jälkikäteen että mitä siinä oikein oli.

Töllöttimen orjahan sitä taitaa olla, kesä meni oikeastaan ilman seurantaa, mutta nyt on lempisarjani alkaneet ja niitä tulee vahdittua tarkkaan. Joskus laitan menemään tallentavaan boxiin jos ei muuten ennätä katsoa, ja ei tarvitse tv:n takia jättää vaikka juoksulenkkiä väliin.

Illalla tuli mieleen taas jokin ihme ajatus ja sitten päässä alkoikin soida Jore Marjaranta. En yhtään tiedä miksi näin kävi, mutta pititä sitten juutuubista kyseinen kappale kuunnella ihan muutamaan kertaan ja kappalehan oli tietysti "Haaveet kaatuu" Kai ne on niin helvetin monta kertaa kaatuneet ettei enää osaa kunnolla sellaisia miettiä.

Kun alkaa kelailemaan elämääni taaksepäin niin aika synkkää siellä on, tunneli on koko matkan ihan helvetin pimeä, ja se jatkuu samanlaisena pitkälle. Onhan sitä ilon hetkiä ollut ihan kivasti, mutta jotenkin ne huonot ajat on jääneet mieleen todella voimakkaasti. Ehkä juuri siksi että ne on koskettaneet myös muita ihmisiä, ja niitä kenet olen tylysti joutunut "hylkäämään"

Niitä on liikaa, muutamia olen nähnyt aina välillä, mutta ei kauheasti ole yhteisiä juttuja, melkeinpä se menee työasioiden jutteluun ja yleisellä tasolla olevaan schaisseen. Kumpikaan kun ei tiedä toisen elämästä juuri mitään, niin vaikea kommentoida mitenkään.

Nyt pelottaa tutustua uusiin henkilöihin, kun siinä käy aina niin, että jotenkin onnistun ryssimään jutun ihan kokonaan. Mistä helvetistä se johtuu?

Olenhan tietoinen siitä miten SAATANAN vaikea persoona olen ja se miten helvetillistä on asua minun kanssani. No onneksi sitä ei tarvitse enää ikinä kenenkään kokea, jos vaan itse voin sen päättää. Mutta jos joku aivan välttämättä haluaa tutustua ja pilata elämänsä minun kanssani niin tervetuloa vaan...

No ei sentään, parempi jättää se kokematta, suotta tuhlata aikaa minuun. Pettymys tulee aina, se joko tulee 10 vuoden jälkeen tai sitten 2 vuoden, mutta tulee silti...

Joo nyt nukkumaan, ettei ihan synkäks mee juttu... "Haaveet kaatuu, varjot saapuu..."

Öitä, kuka ikinä oletkaan :)