”Mä näin jo kaukaa kun hän saapui

mun oven viereen ja sitoi hevosen puiseen kaiteeseen.

Eikä hän peremmälle tullut katseli siinä vain kun

hänen vaatteet hain eteiseen.

Hän sanoi elämä on lyhyt, eikä hän ollut vielä

löytänyt sitä mitä hän on etsinyt.

Häl oli silmissänsä jano ja vaikka mä näinkin sen

otin hänet vierellein mun elämään.

Ja siinä seistessäni vielä kuulin kun preeria kauemmas

häntä kutsui tuonnemmaks etelään.

Ja elämä on lyhyt, eikä hän ollut vielä löytäny sitä mitä

hän on etsinyt.

Ennen kuin nousi ratsullensa, laski käden poskellein,

ja kysyi oi tyttösein mua ootathan.

Ja vaikka sydämeni viel toivo järkeni ennusti, on tuol joku

vielä varmasti mun kaltaista ilman.

Mä sanoin elämä on lyhyt, enkä mä oottaa enää pystynyt.

Päivä laskee pian lähden nyt.

Niin lähti hän ja rakkautensa vei kauas mukaanaan

rinnan alla suurempaan maailmaan. Mä siinä lakaisin

kuistin ja oven auki jätin toiselle etsijälle uudelle,

joka jo kotiin kaipaa.

 

Mä mietin elämä on lyhyt mut onko vielä koskaan kukaan

löytänyt sitä mitä hän on etsinyt”

 

Chisun kaunis kappale, Etsijät soi aamulla radiossa, en muista yhtään mikä kanava sitä silloin soitti.Kyseisen kappaleen olen kuunnellut kymmeniä kertoja,

ja aina se vaan kuulostaa helvetin hyvältä. Kävinhän kuuntelemassa kaverin kanssa Chisun keikan kesällä, ja aivan mahtava live esiintyjä hän onkin.

Jos mahdollisuus tulee niin uudestaan menen varmasti.

Chisun sanoitukset on arvotuksellisia, ja monta kertaa täytyy kuunnella että ymmärtäisi sisällön, kuten tämän Etsijät biisin sanatkin. Todella upea sanoittaja

Chisu on, tykkään kovasti hänen kappaleista..

Tässä Chisu itse kertoo kappaleestaan Etsijät, ja tästä pääsee kuuntelemaan kappaleen http://www.youtube.com.

Näinhän se monesti on, ne ketkä yrittävät löytää onnen, saattavat etsiä sitä ihan joka paikasta. Kun se joku täytyy löytää, yksin ei voi olla,

ymmärrän kyllä tämänkin näkökulman. Pakkohan se oikea on löytää jos haluaa vaikka lapsia, tai perustaa perheen, yksin se on helvetin vaikeaa. Mutta missä menee se raja etsiä toista?

Onko se oikea tapa etsiä netin kautta, vaikka Suomi24:stä, laittaa sinne ehdoiksi, vuositulot 50 000 ja yli, lihaksikas, hyvin koulutettu, komea jne... Tämäkö tuo sen onnen? Ehkä se osalle tuo, mutta itse en sitä näin koe, tietysti olen itse joutunut alentumaan samaan Suomi24:n mutta en ole ikinä mitään tuloja kysellyt, ihan normaalia tyttöä olen aikoinani hakenut.

Ja tällaisen minä sieltä löysinkin, ehkei siinä ihan koko totuutta toisesta saanut, nyt jälkikäteen ajateltuna. Mutta eihän sitä saa vaikka kadulla tapaisi, tai baarissa tai ihan missä vaan, livenä siis.

Siinä tulee se jokin, vitun vaikee selittää, mutta sen tunteen huomaa sitten kun se kohdalle sattuu, itse en ole ikinä kokenut rakastumista saman tien, ehkä en ole löytänyt sitä oikeaa? Tai ehkä olen, mutta mulla ei ole ollut mahdollisuutta häntä pitää? Vaikeita asioita, ehkä olen tavallaan se etsijä, enkä koskaan löydä sitä mitä olen etsinyt kokoikäni? Mutta mitä jos elämäni rakkaus onkin ollut rinnallani vuosia, mutta en ole sitä vaan havainnut? Ja nyt en enää siihen voi palata...

Toisen ihmisen arvostaminen on helvetin tärkeää, täytyisi osata ottaa huomioon ja antaa aikaa. Kaikissa suhteissa se ei tietysti näin mene, osa juhlii eri viikonloppuina ja jos samana niin menee eri ravintolaan sitten. Outoa minusta, tietysti pitää olla omaa aikaa, mutta eihän sitä toista voi omistaa, eikä sitä halua, en minä ainakaan. Mutta se uskollisuus, sen kun pystyy saavuttamaan toisen ihmisen kanssa, niin sillon on elämä helpppoa.

Itse jouduin ikävästi kokemaan suhteeen lopussa sen että aina kotiin tulo ravintolasta ei ole niin helppoa, sitä odottaa toista, yrittää nukkua mutta ei se onnistu. Sitten nukahtaa ja herää ennen aamu kymmentä oven pamahdukseen, toisen ollessa aivan kännissä ja sanoen ” En uskaltanut tulla kotiin ” Tällainen tilanne tuo mieleen miljoona ajatusta, miksi ei uskalla? Missä oli yön viettänyt, ja miksi?

Ikinä en vastausta saanut, sanoin että ensi kerralla minä voin lähteä jos et uskalla kotiin tulla minun takia. Se että toinen pelkää, on jo sikäli outoa, ikinä en ole ollut ”uhkaava” en ole koskaan lyönyt ketään, miksi olen ollut pelottava? Kukaan ei ikinä ole sanonut sellaista minulle, vaikea ymmärtää, ehkä joku kertoisi olenko niin pelottava...

En tiedä, itse pelkään rakastua, mitä jos uusikin pelkää minua? Mitä jos en taas onnistu suhteessa, mitä jos taas joutuu jättämään lapset tai lapsen. Siihen voin vaikuttaa sillä etten tapaile henkilöä jolla on lapsia, enkä itse enää ikinä tule saamaan lapsia. Näin olen tässä kesän aikana päättänyt.Aika rajua mutta näin se elämä menee, valintoja on tehtävä...

Omille lapsosille täytyy antaa aikaa, olenhan vähän laiminlyönyt heitä tässä vuosien varsilla. Mutta mennyttä aikaa ei saa takaisin, ja siihen on totuttava, päivä kerrallaan se menee eteenpäin, hitaasti, todella hitaasti... Mutta menee kuitenkin ja se taitaa olla pääasia tällä hetkellä.

Uusi nainen saa tulla elämääni jos kohdalle sattuu, mutta enää en ole etsijä...

Ja niin hän jatkoi, Chisun kuuntelua...