Näin voisi aloittaa tämän päiväisen blogi kirjoituksen, päivä ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta eihän aina niin voi käydä. viime yö meni ihan hyvin, kävin sänkyyn jo poikeuksellisesti 23 aikaan ja 7 tunnin unia tavoittelin. Muutamaan kertaan heräilin yöllä, tiedä sitten miksi, mutta uudestaan heti nukahdin. Aamulla oli aika väsynyt olo silti, ehkä uni ei ollut kuitenkaan "hyvää", mutta olin todella väsynyt edellisenä iltana, ehkä se ei vaan riittänyt. Hyvällä fiiliksellä piti lähteä päivään, olihan mukavia työkohteita tiedossa, kuten Mamk, siellä jotenkin viihtyy todella hyvin :) (tyttöjä,tyttöjä,tyttöjä...)

Aamuilla oltiin siellä vähän aikaa ja iltapäivällä mentiin uudestaan jatkamaan, ja tuttujahan tuli vastaan sielläkin. Siellä olikin "vika" korjaantunut itsestään, tai paremminkin joku oli välissä käynyt fiksaamassa hommelin kuntoon. Huomenna tosin täytynee palata heti aamusta korjailemaan toista hommelia sinne, ainakin yrittää saada toimimaan. Aamupäivällä oltiin työkaverin kanssa asentelemassa uutta uunia asuntoon ja alkuvaiheessa huomattiin kuinka se homma tulisi kusemaan ihan kunnolla. No meistähän se ei tietenkään johtunut, vaan mukavasti asukkaista, tai paremminkin yhdestä. Jostain se HELVETIN känniääliö pärähti paikalle (klo 10 aamulla) ja sitten alkoikin kunnon uhoaminen, ja sitä kesti ja kesti. Ihme ettei itse alkanut asennella uunia paikoilleen tai yrittihän se sitä oikeastaan...

No siinä oltiin varmaan se tunti ja kokoajan sitä SAATANAN valitusta tuli, uhitteli että löisi meitä ja kaikkea muuta paskaa. Välillä rauhottui ja sitten taas uudestaan, siinä se metrin päässä oli, eli vähän hirvitti kun mistäs näitä tietää mitä tekee. Alueella on kuitenkin aika useasti tapahtunut kaikkea puukotuksia ja pahoinpitelyitä. Outoa sinällään että oltiin hänen avovaimolleen laittamassa uunia, eli tää ei asunut edes siinä kämpässä. Toinen känniääliö yritti rauhoitella toista että työtään ne tekee ja ihan oikeassa olikin. Luulisi että olisivat tyytyväisiä että tehdään jotain hyvää heille...

No päivä jatkui edelleen ja vielä mukavampaa oli tulossa... Mentiin toiseen kämppään ja siellähän olikin sitten varsinainen sekopää vastassa. Ihan normaalisti mentiin sisälle ja alettiin tehdä töitä, niin tämä asukas heräili olohuoneen lattialta ja tuli keittiöön katselemaan miten asennus onnistuu. Siinä vaiheessa ei ollut mitään ongelmia, eikä niitä todellakaan osannut odottaa. Oltiin edellisenä päivänä käyty samassa kämpässä ja todettiin että vaihdetaan uuteen. Asukas oli ihan tyytyväinen ja samalla piti korjata lieden takana ollut liitäntä rasian kansi uuteen, tai ehjään.

No asennettiin ja olin juuri vaihtamassa uutta kantta seinään kun tämä henkilö otti jotain laatikosta, itse en tiennyt mitään, mutta työkaverini kertoi tämän jutun minulle. Eli hän otti vasaran laatikosta, kaverini ei tiennyt mitä oli ottamassa joten ei uskaltanut sanoa vielä mitään, oletti että veitseä oli etsimässä. Siinä vaiheessa tämä asukki otti ja tempaisi pöydän kulmaan vasaralla, ihan pääni lähelle. Olinhan kytkemässä polvillaan lieden liitäntärasiaa, eli täysin selin ja tietämättä mitä tapahtuu. En huomannut lyöntiä vaan havahduin siihen ja käännyin katsomaan, asukki oli juuri tähtäämässä minua varasalla. Mutta samassa työkaveri puutui asiaan ja sai vasaran pois.

Sitten kun saatiin vakuutettua että ollaan vaihtamassa rikkinäistä liitäntäkantta niin hän pyysi anteeksi ja lähti olohuoneeseen nukkumaan... Samalla käytiin autosta hakemassa vatupassi ja proppauskone niin tultiin takaisin. No asukki oli tullut ovelle hakemaan postia ja ihan pihalla tuntui edelleen olevan, tuskin edes tiesi keitä me olemme. Mutta kaikki hyvin ja päästiin tällä kertaa ehjänä pois sieltä. Mutta mitähän olisi tapahtunut jos yksin olisin ollut. Tätä jäin pohtimaan iltapäivällä kun kuulin koko jutun työkaverilta. Hieman sen jälkeen tuli haikea olo, jotekin iski paniikki ja pahaolo, kerroin tilanteesta pomolle ja jotain meinasivat asioiden kanssa tehdä. Tapahtunut mikä tapahtunut, mutta minkäs näille mahtaa. Siinä vaan alkaa jotenkin arvostamaan elämää hieman enemmän, ja enemmän...

Iltapäivällä mentiin ammattikorkeaan ja kukas se siellä olikaan no äksä tietysti, mutta lopulta kaikki menikin ihan jees. Muutaman tekstarin laitoin kun vitutti ja pahamieli oli niin kotiin tultua hän soittikin minulle ja oltiin peräti 30 minsaa, arviolta puhelimessa ja ihmeen hyvin asiat selvisi. Nyt on sen tiimoilta hyvä fiilis, eipä tarvitse stressata ja enpä aijo enää edes vältellä, jutellaan jos vastaan tullaan, näin sovittiin. Eli lopulta päivä päättyikin hyvin, enää en kirjoita hänestä blogissa, kun ei ole mitään kirjoitettavaa :)

Pitäisi vaan selvittää asiat kunnolla eikä jättää niitä retuperälleen, olisi elämä jonkin verran helpompaa :) Juttelin puhelimessa pienen pojan kanssakin ja kyllähän sieltä mukavasti Tinni kuului, valtava ikävä tuli, mutta jonain päivänä meinasin tavata hänet.

Onneksi toi blogin otsikko ei tänään toteutunut ja toivotaan ettei tulevaisuudessakaan. Katsotaan miten tästä selvitään, edelleen on vasaran jäljiltä pikkasen huonot fiilikset, saa nähdä miten huomenna sitten.

Mutta äksän kanssa sovittiin riidat ja se kyllä helpotti oloa, jotenkin mä sitä olin toivonutkin :)